Artikkelit:

10.3.2017/PK
Naisten päivä meni jo - tarvitaanko yhä naistenpäivää?

Historiaa
Kansainvälisen naisten päivän historia juontaa juurensa 1900-luvun alkuun (v. 1909–10), jolloin Amerikan mantereella ensimmäisenä vietettiin onnistuneesti naistenpäivää. Sieltä päivä pian levisi myös Eurooppaan. Päivän syntyhetkeksi voidaan sanoa 27.8.1910, jolloin Kööpenhaminan Naiskonferenssille annettiin esitys naistenpäivän järjestämisestä vuosittain. Ajatus naistenpäivästä on alun perin tullut työläisnaisten aloitteesta ja sillä on historiallisesti ollut sosialistinen leima. Sen perimmäinen tavoite 1900-luvun alkupuolella on ollut naisten aseman yleinen parantaminen, kuten paremmat työolosuhteet, työajat ja päiväpalkka. Primääritavoitteena oli naisten äänioikeuden ajaminen. Voidaan sanoa, että työväenliikkeen voimahahmot, saksalainen Clara Zetkin ja puolalaissyntyinen Rosa Luxemburg vaikuttivat vahvasti siihen, että kansainvälistä naistenpäivää päätettiin alkaa viettämään vuosittain 8. päivä maaliskuuta.

Suomi on ensimmäinen maa maailmassa – tässäkin asiassa
Naisten äänioikeuden ajaminen otti tuulta purjeisiin Suomessa. Suomessa naiset saivat v. 1906 ensimmäisenä maailmassa täysimittaisen äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden (oikeuden asettua ehdolle vaaleissa). Uudessa-Seelannissa ja Australiassa naiset olivat saaneet äänioikeuden jo vuonna 1902, mutta vaalikelpoisuus näissä maissa tuli voimaan paljon myöhemmin, vasta vuonna 1959. Sitä ennen naiset saattoivat noissa maissa äänestää vain miehiä eikä näin ollen voida puhua täysimittaisesta äänioikeudesta. Euroopan maista Norja ja Tanska seurasivat pian Suomea ja vuonna 1917 myös Venäjä, Puola, Ukraina ja Baltian maat hyväksyivät naisten äänioikeuden. Ruotsissa naisten äänioikeus tuli voimaan vasta 1921. Sveitsi Euroopan takapajulana sen sijaan hyväksyi yleisen äänioikeuden vasta vuonna 1972. Suomessa ensimmäiset naiset valittiin eduskuntaan jo v. 1907. Tuolloin valituiksi tuli 19 naiskansanedustajaa.

Naisten päivän merkityksestä Suomessa ja Venäjällä

Voidaan sanoa, että alun perin naistenpäivällä on ollut hyvin poliittinen leima. Lännessä tämä poliittinen näkökulma menetti merkitystään, kun YK julisti sen naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi . Yleisesti kuitenkin puhutaan kansainvälisestä naisten päivästä. Teemapäivän myötä sen vietto on muuttunut Suomessa tasa-arvokysymyksiä laajemmaksi: miehet osoittavat meillä hienovaraisesti huomaavaisuutta naisia kohtaan, skandinaaviseen tyyliin. Myöskään naiset eivät halua mitään erityisiä ylistyssanoja, puheita tai lahjoja. Suomalainen nainen ei halua tulla "ylistämällä alistetuksi", vaan määritellä itse oman asemansa. Tasa-arvolla on maassamme niin vankat ja pitkät perinteet, ettei sitä yksi päivä miksikään muuta. Suomen eduskunnassa naisten osuus on yli 40 % ja hallituksen ministereistä jopa yli puolet on naisia, mikä on kansainvälistä huippua. Kansainvälisissä vertailuissa olemme tasa-arvon mallimaa. Naisten päivällä meillä ei ole läheskään niin suurta merkitystä kuin Venäjällä. Miesten ei ole "pakko" ostaa kukkia ja shamppanjaa naisille – toki ne otetaan ilolla vastaan! Työpaikan kahvitunnilla usein onnitellaan naisia ja nostetaan malja. Naisten päivä on normaali työpäivä Suomessa. Venäjällä sen sijaan päivän vietto on yksi vuoden suurimpia juhlia. Se on myös virallinen vapaapäivä ja juhlinta voi jatkua useampia päiviä. Kukat, kahvit, kakut, kuohuviinit ja ylistävät puheet sekä työpaikan naisille ja sukulaisnaisille ovat miehen ehdoton velvollisuus. Tästä perinteestä ei tingitä. Sukulaiset ja ystävät kokoontuvatkin joukolla naistenpäivänä syömään, juomaan ja viettämään aikaa yhdessä.


Entä miesten päivä?
Usein kuulee suomalaisten miesten sanovan, että he ovat valmiit viettämään naisten päivää heti, kun miehilläkin on oma päivänsä kalenterissa. Harva tietää, että miesten päivää vietetään 19.11. Tämä päivä on merkitty virallisesti kalenteriin mm. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa – mutta jostain syystä ei Suomessa. Suomi 100 –vuoden kunniaksi Saimaan Yrittäjänaiset ry ajaa miesten päivän saattamista viralliseksi kalenteripäiväksi myös Suomessa.

Summa summarum…

Hyvä käytös, kohteliaisuus ja huomionosoittaminen läheiselle ihmiselle jokaisena päivänä on tärkeää. On toki hienoa saada olla yhden päivän ajan erityisen huomion kohteena – naisena tai miehenä, naistenpäivänä , miesten päivänä, äitienpäivänä tai isänpäivänä.
Luin jokin aika sitten tarinan kolmesta viisaasta naisesta. Mitähän olisi tapahtunut, jos Raamatun kertomuksessa olisi ollutkin miesten sijasta kolme viisasta naista? He olisivat kysyneet suuntaa, saapuneet ajoissa, auttaneet synnytyksessä, siivonneet tallin, tehneet perunalaatikkoa, tuoneet käytännöllisiä lahjoja ja maailmassa olisi rauha.
Niin - ja nostaneet maljan ja ottaneet rennosti!

Pirjo Karhu
yrittäjäneuvos

  Takaisin artikkelilistaan